maanantai 21. helmikuuta 2011

Ilmestyskirjan peto ja se luku

Tämä aihe on Raamatusta, mikä johtaakin heti usein toistuvaan ongelmaan. Raamattuun neutraalisti suhtautuvien ääni kun aina hautautuu kahden erityisen joukon äänekkään todistelun alle, No toinen on tietenkin uskovaiset, mutta näiden lisäksi tunnetaan ateistit, näistä kahdesta se huomattavasti ärsyttävämpi porukka. Ateistin moottorimainen todisteluolemus on paljon suurempi riesa kuin yksikään ovea soitteleva jehova. Ateisti uskoo, että ilman juuri hänen todisteluaan me kaikki olisimme kristittyjä, tai jotain muita vastaavia muinaisuskontojen kannattajia. Ateisti uskoo lisäksi, että uskovainen uskoo koska ei ole vielä kuullut hänen todisteluaan siitä että maailmaa ei luotukaan seitsemässä päivässä, vaan maailma syntyi... Noh, tämä pitää jättää heille tällä kertaa. Sori vaan ateisti, se että tämä blogikirjoitus ei ole uskonnon eikä uskonnottomuuden todistelua varmaan räjäyttää nyt pottasi.

Kyse on ihan Raamatusta tekstinä, siis kirjallisuutena. Jos ymmärsit tämän niin voimme ehkä jatkaa sivistyneesti. Raamatun ilmestyskirjassa esiintynyt peto ja sen luku ovat nimittäin hankkineet hyvin mielenkiintoisia tulkintoja, sekä huvittavia käyttötarkoituksia. Alun perin ilmestyskirja kirjoitettiin muinaiskreikalla, ja se sisälsi muun muassa kritiikkiä huonosti johdetuista seurakuntatehtävistä sekä lopussa kuvauksen maailmaa uhkaavista vitsauksista sekä maailman lopusta, ja Jumalan pojan viimeisestä voitosta pahuutta vastaan. Kirjan kirjoittaja kertoi saaneensa tiedot näyssä, jonka kuvauksen hän kirjoitti ylös. Teksti on todella rankkaa, olen lukenut sen monta kertaa ja suosittelen sitä ihan kirjallisuutena, enkä edes syytä lukijaa muistakaan mahdollisista kickseistä, sen verran hyvä se on.

Ilmestyskirjan kirjoittamisajankohta hieman mietityttää minua, kuten kaikkia Raamatun tekstejä koskee myös ilmestyskirjaa melko vaikea ajoittamisongelma. Itse uskaltaisin sijoittaa sen samalle aikajaksolle Paavalin kirjeiden kanssa, taikka hieman myöhemmälle ajanjaksolle, siis että kyseessä olisi varsin varhainen tuotos. Tämä siksi, että ilmestyskirjan Rooma-vastaisuudet olisivat luontevampia. On toki hieman epätarkkaa metodologiaa ajoittaa ilmestyskirja vain erään tulkinnan mukaan, mutta jos tällaisessa esseemuodossa nyt tämä sallittaisiin edes hypoteesina...

Ilmestyskirjan 17. luvussa nimittäin puhutaan Babylonin portosta, mikä oman Raamattuni kommentaarissa selitetään tarkoittavan Roomaa, mikä on osuvaa myös erään pedon luvun selityksen kanssa. Jakeissa 9-11 enkeli kertoo Johannekselle:

"Tässä tarvitaan ymmärrystä ja viisautta. Seitsemän päätä tarkoittaa seitsemää vuorta, joilla nainen istuu. Myös kuninkaita on seitsemän. Viisi näistä on jo poissa, kuudes on vallassa. Yksi ei ole vielä tullut, ja kun hän tulee, hänen on määrä hallita vain vähän aikaa. Peto itse - se, joka on ollut mutta jota ei enää ole - on kahdeksas kuningas ja samalla yksi noista seitsemästä. Se joutuu tuhon omaksi."

Ilmestyskirja ei heti valmistuttuaan tullut kanonisoitavaksi, on mahdollista että se on tullut julki vasta kirjoittajaksi merkityn Johanneksen kuoltua, mitään tietoa julkaisemisajankohdasta ei ole. Eikä tekstejä nykyismielessä juuri julkaistukaan antiikissa, tämäkin oli lähinnä seurakuntansa käyttöön tarkoitettua rajoitetusti saatavilla olevaa omaa propagandaa. Varhaiskristityt olivat jota kuinkin oman aikansa Amnesty International, both in good and bad.

Seitsemän vuorta, tarkoittavat tietenkin Roomaa, koska sehän sopii myös Babylon-vertauksen kanssa yhteen. Toki hieman epäselviä ovat myös tarkalleen nuo seitsemän kukkulaakin, niitä kun ei aina aivan ole seitsemäksi saatu mutta se on antiikinihailijoiden ongelma. Riittää että Rooma vain on se urbs septemontium (vai onkohan tuokin fraasi alunperin 'vuorien ympäröimä kaupunki' olematta edes seitsemän vrt. saepta, no anyway.) Kuninkaat ovat tietenkin keisareita, ihan senkin uhalla että joku antiikkifiili nyt räjähtää ja sanoo että Julius Caesar ei ollut keisari, vielä vähemmän kuningas. Mutta itsevaltias mikä itsevaltias, ja kato hei tämä on Raamatun tekstiä! Raamatun kirjoittaja ei ollut vielä saavuttanut antiikkifiilin älyllistä tasoa, sen takia hän ihan luuli Caesaria ensin keisariksi ja sitten kuninkaaksi. Bonjaaks? Ja nämä muut kuninkaat ovat tietenkin Augustus, Tiberius, Caligula ja Claudius. Se kuudes, vallassa oleva, on sitten Nero. Neron jälkeen tulevan kuninkaan "on määrä hallita vain vähän aikaa", ja niinhän tuo tekikin, siis Galba. Raamatun tekstin mukaan tulisi sitten epämääräiset kymmenen kuningasta lisää, mikä osittain sopii myös historian tietoihin, sillä Galban jälkeen lyhyen kauden hallitsivat Otho ja Vitellius, vaikka siitä ei sitten kymmentä enää saakaan, sillä tuskin syrjäisellä saarella ollut ihminen tuona sisällissodan aikana tiesikään ihan heti kuka hallitsi. Kymmenen nyt ainakin sisälsi ne kaikki ehdokkaat.

Nero on kuitenkin eräs avain Raamatun tekstiin ja ensimmäiseen esittämääni pedon luvun tulkintaan. Pedon luku mainitaan ilmestyskirjan luvussa 13. Ihan englanninkielisestä wikipediasta plagioimalla saan nimittäin avatuksi arameankielisen translitteroinnin kreikankieliselle nimelle Nerōn Kaisar, joka arameankielisessä asussaan kuuluu "נרון קסר", latinalaisin aakkosin nrwn qsr - antiikinaikaista itseavautuvaa koodikieltä. Sekä kreikassa että arameassa numeraalit ilmaistiin kirjaimin ja laskemalla yhteen arameankieliset kirjaimet saamme yhteistulokseksi 666:

Resh (ר) Samech (ס) Qof (ק) Noon (נ) Vav (ו) Resh (ר) Noon (נ) Sum
200 60 100 50 6 200 50 666

Näiden johdattelujen valossa ilmestyskirja siis oli oman aikakautensa tuote, tosin sen verran kryptisesti kirjoitettu, että se kelpasi apuvälineeksi myös myöhemmin, ja sanoisinko että seuraavien esimerkkien valossa jopa huomiota herättävällä tavalla.

Uskonpuhdistajat löysivät pedon luvun juuri sieltä mistä sen sitä parhaiten ehkä juuri tahtoivatkin löytää, nimittäin Paavin toimeenkuvan nimestä vicarius filii Dei, "Jumalan pojan sijainen". Ja ymmärrettävästä syystä tämä nimi jäi sittemmin katolisessa kirkossa paitsioon. Jos otamme jokaisen numeroarvoa kantavan kirjaimen ja laskemme niiden arvot yhteen, saamme myös tulokseksi 666.

V  I    C    I    V  I    L     I I    D     I
5+1+100+1 +5+1 +50+1+1+500+1=666

Lisää mielenkiintoista dataa löytyy eräiden kreikkalaisten historioitsijoiden (Zonaras, Kedrenos) Muhammedista käyttämästä kirjoitusasusta MAOMETIS, jonka kreikkalaiset numeroarvot saavat myös tulokseksi 666.

M  A   O  M   E  T        I    S
40+1+70+40+5+300+10+200 =666

Jätän tämän selityksen kyllä kreikkalaisten historioitsijoiden ongelmaksi, en ota kantaa siihen itse. Eli ei minulle kiitos mitään syytteitä sitten. Eihän se ole edes oikein kirjoitettu...

Hullunkurisia tulkintoja kaiken kaikkiaan, varsinkin kun yleensä kaikki pedon luvulla rehvastelijat sattumat olemaan joitain ihan muita kuin paaveja. Esimerkiksi Mustan raamatun kirjoittaja Alistair Crowley ei saanut pedon lukua millään muutettua siihen muotoon että se sopisi häneen itseensä. Hevin kuuntelijat eivät välttämättä aina ymmärrä että heidän paidoissa muka muodikkaasti kantamaa lukua 666 esittämä räpellys ei ole mikään seksikäs peto vaan vanha äijä Italiassa, joka kaiken lisäksi on vielä kristitty. Ja tuskin näitä ördejä edes kiinnostaa jonkun homoseksuaalin Rooman keisarinkaan jäljitteleminen. Ja Muhammediinhan ei tuo luku edes mielestäni viittaa korrektisti, vaan sinne päin vaan, eli se ei ole validi. Tuskin heviördet profeetastakaan silti olisivat niin kiinnostuneita, luulisin.

Mutta koska vauhtiin pääsin niin kerron jostain omastakin oivalluksestani. Joskus 20-vuotiaana pidin itseäni uskovaisena, tosin "oikeat" uskovaiset eivät minulle tätä titteliä olisi suoneet, en minä missään käynyt jeesustelemassakaan. Silloin 90-luvun lopuilla internet oli niin täyttä uutuuden tuomaa hypeä että se otti päähän. Opiskelin tuolloin klassista filologiaa ja perehdyin myös kreikan kielen avulla Raamatunkin alkutekstiin. Yritin selvittää itse silloin pedon lukua, ja silloin sain tämän välähdyksen. Arvioni ei tosin perustunut alkutekstiin, vaan paremminkin numeroon 666. Kreikankielisessä aakkostossa numeroa kuusi symboloi outo merkki, nimittäin stigma, jolla ei klassisessa kreikassa enää ollut käyttöä kirjaimena. Alunperin stigma oli symboloinut kirjainta digamma, jonka äännearvo on sama kuin tupla-veen, siis w. Tupla-vee on siis, kuutonen, ja missä me näemme kolme tupla-veetä, siis kolme kuutosta?

Bonjaaks?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti