Se että pidän Amnestyä pelottavana ei johdu siitä että harjoittaisin ihmisoikeuksien polkemista tai edes tahtoisin alistaa jonkun valtaani, taikka että yrittäisin kaventaa jonkun ihmisoikeuksia, tai että muutoinkaan pyrkisin tekoihin, joita Amnestyssä pidettäisiin YK:n ihmisoikeuksien julistuksien vastaisena. Amnesty on pelottava siitä syystä mitä se voi potentiaalisesti olla.
Nykymaailmassa ei välttämättä ole jäljellä muuta kuin rippeet niistä moraalisista säädöksistä, joita joskus aiemmin perusteltiin "jumalallisilla ilmoituksilla". Ihmiset eivät välttämättä ymmärrä sitä, että heidän näennäinen oikeaksi kokema moraali on kuitenkin peräisin vain niistä uskonnoista, joita he välttämättä eivät edes kunnioita. Ihminen ei välttämättä tajua, että "voisi olla toisinkin". Länsimaalaiset hyvin usein ovat sokaistuneet heille lähes eksklusiivisesti kuuluvasta edistyksen käsitteestä, niin että nämä pitävät muiden kulttuurien erikoisuuksia vain alkeellisina ihmisyyden muotoina. Esimerkiksi moni amerikkalainen tuntuu uskovan, että kaikki ihmiset maailmassa haluaisivat samanlaista elämää kuin he itse.
Vaikka kuinka etsin, niin en löydä mitään vikaa YK:n ihmisoikeuksien julistuksesta. En myöskään ymmärrä miksi vain Amnesty voisi ajaa ihmisoikeuksien asiaa, sillä periaatteessa ainakin kuka tahansa voisi luoda Amnestyn kaltaisen organisaation, perustuen YK:n ihmisoikeusjulistukseen. Tämmöistä tosin tuskin tulee tapahtumaan, ja uskontopohjaisten moraalien muuttuessa kyseenalaiseksi ihmisten etua ei liene jäämään valvomaan muu kuin Amnesty.
En kiellä intuitiivistä moraaliakaan ihmisessä, mutta mutta, intuitiivinen moraali on kovasti erilainen ihmisillä. Toisten mielestä ketään ei saa tappaa, toisten mielesta saa tappaa itsepuolustukseksi, toisten mielestä saa tappaa sairaalolliset ja parantumattomat yksilöt, ja eräiden mielestä saa tappaa yleensä jos sillä estetään vieläkin suurempi onnettomuus. Omasta mielestäni kaikki moraaliset koodeksit ja periaatteet vuotavat, oikeuteen tarvitaan aina ihmisjärkeä, tapauskohtaisesti sovellettuna.
Amnesty puhtoimmillaan tuo ihmisoikeuksia koskevat loukkaukset julki, ja yleensä se ei teekään enempää, sillä järjestö ei pyri aktivismiin, vaan väkivallattomaan toimintaan, järkevän keskustelun luomiseen, sekä tiedottamiseen. Pahimmillaan, Amnestystä tulee inkvisitionkaltainen moraalinvartija, joka valvoo jokaista sanaamme, luo pelon ja rangaistuksen ilmapiiriä, sotkee suuret ja pienet vääryydet keskenään, valikoi kohteensa, pätee edustajiensa eduksi, politisoituu, korruptoituu, kieltää itseensä kohdistuvan kritiikin, mustamaalaa, manipuloi ja pahimmillaan julistautuu joksikin 'Sole Defender of Faith' -tittelin haltijaksi.
Me olemme kaikki ihmisiä, meille on annettava anteeksi aina joskus, me teemme virheitä. Myös Amnestylle käy näin. En nyt tarkoita että näin pitäisi käydä... Mutta voin tarkoittaa että näin on voinut jo käydä. Jos kuuntelen jotain Amnestyn jäsentä, saatan hyvinkin kuulla sieltä vanhaa tuttua äärivasemmistolaista jargonia, feminististä miesvihaa, ja ihan vain vittuiluakin. Tämä ei niinkään ole itse Amnestyn syy periaatteessa, vaan pikemminkin Amnestyyn liittyvien jäsenten syy.
Yritän olla kohtelias, mutta pystyynkuolleiden 70-lukulaisten ajatusmallien jauhaminen ei tee kenestäkään todellakaan parempaa, tai nykyään ainakaan edes seksikkäämpää, ihmistä. "Liityn Amnestyyn, koska minulla on issue". Näin ei saa olla, Amnestyyn ei saa mielestäni kuulua politisoituneita yhden asian ihmisiä. Moraali, mitä valvomaan Amnesty on luotu, on kokonaisvaltaista, jopa sen jäsen saattaa rikkoa sen omia periaatteita.
Amnesty tarvitsee opposition, toisen Amnestyn, joka ajaa juuri samoja YK:n peruskirjaan kuuluvia ihmisoikeuksia kuin Amnestykin, mutta ajaapi niitä ainakin potentiaalisesti paremmin! Moraalinvartijat saa, voi, ja pitää kilpailuttaa. Ei moraalin monopolia Amnestylle, kiitos!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti